mayojen maailmanlopusta selvitty, joulua odotellessa

Moikat jälleen! Huomasin tässä, että mun blogihan täyttää huomenna vuoden, jännää. Mietin tänään sellaista juttua, että pienenä kun odotti joulua, aika kului hirmu hitaasti. Vaikka nytkin odotan joulua -onhan se mielestäni parasta aikaa vuodessa- aika kuluu silti kuin siivillä! Sellaista se sitten kai on vanheta, aika vaan nopeutuu ja kohta huomaa istuvansa kiikkutuolissa kera runsaiden muistojen.

Ennen mummoutumistani haluan kuitenkin kiittää pientä lukijaporukkaani ja kertoa ilahtuneeni eilen siitä, että joku tuntematon oli jättänyt postilaatikkonsa päälle joululahjan minulle! Ihana teko (: Saatatte myös ihmetellä mikä tuo keskimmäinen kuva on olevinaan. No, haluan jakaa isäni hienon neuvon; mikäli ovenne avaimenreikään on työnnetty tulitikku, tarvitsette tuollaisen välineen sen poistamiseen. Älkää siis huolestuko tällaisen tilanteen tullessa eteen, koska tiedätte mitä tehdä!

Huomasin myös sellaisen seikan, että ilman kännykkää on vaikea tulla toimeen. Olimme menossa katsomaan Hobittia ja unohdin kännykän himaan (en melkein koskaan unohda sitä!) ja siitä seurasi lieviä ongelmia muutaman muuttujan takia. Onneksi eräs tuttu ilmestyi Finnkinolle juuri parahiksi ja lainasi ystävällisesti puhelintaan pelastaen minut hankalasta tilanteesta! Kiitokset siis hänelle.

P.S. Hobitti oli ihana, suosittelen lämpimästi! Radagast Brown oli suosikkini Ü