trip to Wilhelmshaven

Moikka! Saksapostausta vaihteluksi, kolmannesta päivästä ajattelin vähän kertoa. Köröttelimme aamulla bussilla Wilhelmshaveniin, tarkoituksenamme oli vierailla kansallispuistossa. Siellähän siis pystyy laskuveden aikaan kävelemään kilometrejä meren pohjaa pitkin, mutta jos ei tiedä koska vesi nousee, niin on pulassa. Se nimittäin nousee vauhdilla ja jos olet kovinkin kaukana rannasta, et ehdi edes juoksemalla pois alta. Tosin ei siellä voi juostakaan, koska pohja on niin mutainen. Me olimme kuitenkin liian myöhään perillä ja vesi oli jo niin korkealla, ettei se juurikaan poikennut normaalista rannasta, harmi. Kaivelimme kuitenkin erikoisia matoja, tökimme vihreitä otuksia, jotka elivät hiekassa, kävelimme mudassa ja kuuntelimme biologin opetusta. 

Oli hassua, kun meitä oli etukäteen pyydetty pukeutumaan lämpimästi ja varautumaan kylmyyteen, niin ainoat jotka siellä sitten tosissaan oli säänmukaisesti varastautuneet, olivat suomalaiset! Ehkä me ollaan sitten sen verran eräjormakansaa. Meillä oli myös reilu tunti vapaa-aikaa, mutta keskustassa ei ollut kovin kummoisia ostosmahdollisuuksia. Kävimme tavallisessa ruokakaupassa ja ostimme paljon suklaata, loppuajan vain hengailimme penkillä ja lepuutimme kävelystä väsyneitä jalkojamme.